Leisku ja Bougle ovat poissa

Yhden koiran menetys on jo kova paikka, saatikka sitten kun koiria menettää kaksi saman päivän aikana...



































Leisku katosi omalta pihalta maanantai-iltana iltapissatuksen yhteydessä. Etsinnöistä huolimatta sitä ei löytynyt ennenkuin tulin iltavuorosta kotiin vähän ennen puoltayötä. Silloin huomasin postilaatikon juuressa, oman tontin reunassa, auton valokeilassa kiiltävät silmät. Leisku makasi siinä kyljellään täristen niin pahoin loukkaantuneena, että ainoa vaihtoehto oli lopettaminen, niin pahalta kuin se tuntuikin. Pusuja tuikkaileva, hieman läheisriippuvainen prinsessakoira, joka katsoi närkästyneenä kulmiensa alta jos homma ei sujunut hänen arvolleen sopivalla tyylillä on nyt poissa. Mitä Leiskulle oli tapahtunut jää arvoitukseksi. Todennäköisesti se on joko jäänyt auton alle tai ottanut jonkun eläimen kanssa yhteen.

Tiistaina iltapäivällä yön dramaattisista tapahtumista huolimatta yritin skarpata ja olin lähdössä töihin. Vähän ennen aiottua lähtöä naapuri tuli sisälle ja ilmoitti kylmästi juuri ajaneensa autolla Bouglen kuoliaaksi meidän rappusten edessä. Bougle oli kuulemma tullut niin kovalla vauhdilla rappusilta suoraan auton eteen ettei mitään ollut tehtävissä. En oikein uskonut selitystä. Tilanne tuntui täysin käsittämättömältä. Voiko tällaista oikeasti tapahtua. Ensimmäinen yhteinen koira, se joka oli opettanut meitä kanalinnustuksen saloihin, se joka oli pentuna istunut Corollan etupenkkien välissä ja syönyt joka toisen irtokarkin ( jakohan meni niin, että Suville-Bouglelle-Jaakolle-Bouglelle-Suville-Bouglelle-Jaakolle...), se joka oli 4- kuukauden vanhana noutanut veden valtaan joutuneesta kaurapellosta yliajajansa ampuman sorsan jota tämä itse ei ollut löytänyt, se joka laulaen ulvoi innostustaan tai käskyjään meille oli nyt poissa. Olin vuoroin kiukkuinen, vuoroin itkin silmäni turvoksiin.Töihin meno sai jäädä.

Kahden koirapersoonan ja perheenjäsenen menetyksen huomaa koko ajan vaikka meillä iso lauma vielä onkin. Koirille ruokaa antaessa ottaa vanhasta muistista yhdeksän kuppia valmiiksi, aamulenkille lähtiessä tuntuu että nyt joku kyllä puuttuu, kun koiria on niin vähän eteisessä.

Tämä kuva on otettu samana päivänä, kun Leisku on tullut meille. Bouglellakaan ei tässä vielä ole kovin valkoinen naama.

Kommentit