Terveisiä pohjoisesta!

Syksylle säästetyn kesäloman lomareissu suuntautui yllätys, yllätys taas pohjoiseen Utsjoen riekkomaille. Tällä kertaa metsästysluvat olivat suurimmaksi osaksi Kaldoaivin alueelle. Aiempina vuosina olemme pääasiassa liikkuneet Paistunturin alueella.

Menomatkalla piipahdimme katsomassa kasvattiamme Big Berthaa "Berttaa"Limingassa.

















Honkilahdelta ajelimme Rovaniemelle saakka jossa yövyimme Joulupukin naapurissa.
















Menomatkalla tienvarressa oli komea lapiosarvinen hirvi.

















Ylä- Lapin riekkokanta on hiljalleen elpymässä. Utsjoella kannan koheneminen on ollut hieman hitaampaa kuin esimerkiksi Inarissa. Kuitenkin ensimmäinen metsästyspäivä toi jo muistoja mieleen muutaman vuoden takaisista huippuvuosista. Ekana päivänä koirilla oli jopa kahdeksan lintutilannetta joista kaksi oli yksittäisille linnuille, muissa oli useampia lintuja. Omilla koirillamme ensimmäinen päivä meni nenän kalibrointiin. Onneksi paikallinen asukas, kasvattimme "Bob" Bob Saget tarjoili hienoja tilanteita. Välillä piti oikein muistutella itseään, että kyseessä oli vasta Kultamalja-ikäinen koira. Hermojenhallinta isonkin riekkoparven pyrähtäessä lentoon oli aivan huippuluokkaa.

Bob seisoo
















Jaakko ampuu ja Bob istuu













Päivän paras hetki? Kyllä! Nuotiohetket tunturissa kruunaavat onnistuneen päivän.
















Kanakoirista sanotaan usein, että huippukoirat tehdään lintukantojen huippuvuosina. Näinhän se menee. Kertaus on opintojen äiti. Jos lintutilanteita tulee useampia päivän aikana alkaa hitaamminkin kehittyvä koira pikkuhiljaa oppia tavoille.

Rellunkin nenä alkoi kalibroitumaan riekonhajulle.















Rellulla homma meni lopulta siihen pisteeseen, että jos se katosi löytyi se yleensä seisonnalta. Yksi näistä katoamistilanteista johti tähän lopputulokseen. Harri pudotti yhdellä paukulla kaksi noudettavaa.
















Rellu ylpeänä "Minullapa onkin kaksi lintua!"

















Yhteispotretti: vasemmalla tytär Pinebay Blixt, keskellä emä Rushfield Rena ja oikealla poika Pinebay Bob Saget



















Tilanne päällä























Harri menossa Bobin seisonnalle.
















Bob ja Harri saaliin kera.
















Yksi hienoimmista nuotiopaikoista ikinä saa suut messingille.
















Tepu ja Bob























Näillekin neitosille makkara maistuisi. Vas. Blixi, oik. Bijo.
















Yksi päivä oli kummallinen. Edellisenä päivänä ihan hyvin toimineet koirat muuttuivat puuneniksi. Tai sitten riekot muuttuivat hajuttomiksi. Niin tai näin potkimme itse linnut ilmaan. Koirat juoksivat välillä aivan lintujen vierestä reagoimatta niihin mitenkään. Keli oli kostea ja täysin tyyni, se varmaan oli suurin syy. Iso parvi löytyi katajapusikosta. Sekin koiran törmätessä keskelle parvea. Katajien alla oli riekkojen itsestään nyppimiä ruskeita höyheniä. Oikeastaan yhdessä yössä ne olivat muuttuneet lähes täysin valkoisiksi. Tämä valkoiseksi muuttuminen teki linnuista myös arkoja.

Syytäkin olla arka, kun erottuu valkoisena maastosta kuin huutomerkki.
















Seisontaa pukkaa.















Tulivoimaa paikalle.























Kävipä jopa niin hassusti, että Blixillekin saatiin pudotus :)
























Elsakin oli muutamana päivänä maastossa mukana kuntoilemassa.
















Retki pohjoiseen oli jälleen kerran varsin mukava. Tepulle ja Harrille suuren suuret kiitokset, että jaksoitte majoittaa meidän hullunkurisen seurueen. Apu ei tempauksillaan ainakaan tehnyt kestämistä omalta osaltaan lainkaan helpoksi :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin.


Kommentit