Per aspera ad astra - vaikeuksien kautta voittoon

Elsan pentujen syntymän laskettuaika oli viime tiistaina. Siis silloin tuli 63 vrk täyteen ensimmäisestä astutuksesta laskien. Lämpöjä alettiin seuraamaan jo muutamaa päivää aiemmin ja lukemat olivat hyvin erikoiset. Aamulämmöt olivat pääsääntöisesti 35,3 ja 36,2 välillä ja iltalämmöt 35,7 ja 37 välillä. Epäilin vikaa jo kuumemittarissakin, mutta testattuani muiden koirien lämpöjä antoi se ihan normilukemia. Näiden erikoisten lukemien takia synnytyksen alun arvioiminen oli kuitenkin kovin vaikeaa.
Kaikki vielä samassa paketissa


Pentulaatikkokin laitettiin hyvissä ajoin valmiiksi. Elsa otti sen heti omakseen ja nukkui laatikossa yönsä. Muilla koirilla ei ollut asiaa hänen pesäänsä. Hyvä niin, että se kelpasi. Tiistaina päivällä Elsa oli ihan normaali. Ei mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Keskiviikkona se alkoi petailemaan laatikkoaan hieman aktiivisemmin ja halusi, että me ihmiset olimme laatikon vieressä. Keskiviikon ja torstain välisen yön valvoinkin sen seurassa laatikon vieressä. Tai no, nukuin ehkäpä tunnin parin minuutin jaksoissa heräten Elsan raapiessa pentulaatikon sisustaa. Levottomuus kasvoi kokoajan ja petailun lisäksi se vikisi ja halusi jatkuvaa huomiota. Olisikohan avautumisvaihe nyt alkanut? Päivän valjetessa torstaiksi meno jatkui suunnilleen samanlaisena. Soitin töistä Jaakolle ja kyselin onko muutosta tapahtunut. Ei ollut. Torstain ja perjantain välisen yön valvoi Jaakko. Tilanne jatkui samanlaisena läpi yön. Ruoka ei Elsalle enää ollut maistunut vuorokauteen. Se petasi ja vikisi eikä halunnut, että poistuimme sen seurasta edes suihkuun tai vessaan. Jos näin teimme, se ulisi oven takana ja yritti johdattaa meitä pentulaatikon viereen.

Puoli kuuden aikaan perjantaiaamuna pohdimme tilannetta. Lämmöt olivat 37,2 eli nousussa. Tilanne alkoi jo hieman huolestuttaa. Elsa oli hyvin levoton, mutta välillä alkoi nukkumaan kuin ei mitään olisikaan tapahtumassa. Lopulta päätin, että soitan Kalannin Univetiin, samaan paikkaan missä kävimme ultrassa, heti kahdeksalta, kun se aukeaa. Sitä ennen soitin töihin ja sain onneksi ymmärrystä esimieheltä tilanteeseen ja vapaapäivän. Univetistä saimme ajan puoli kymmeneksi. Matkaan menisi reilu puoli tuntia. Hieman ennen, kun meidän piti lähteä matkaan Elsa sai selkeitä polttoja ja läähätti kovasti. Soitin Univetiin ja kerroin tilanteen. Sain uuden ajan puoli yhdeksi. Sovimme, että otan yhteyttä jos synnytys alkaa. Poltot olivat selvästi kovat ja supistukset näkyivät ulospäinkin. Reilu liraus kirkasta nestettä tuli yhden supistuksen jälkeen. Oliko se sikiövettä? Nytkö synnytys todella alkoi? Vielä tuli muutama supistus ja sitten Elsa rauhoittui alkoi nukkumaan. Mitä ihmettä? Odottelimme ja odottelimme, mutta poltot selkeästi loppuivat. Lopulta kello näytti niin paljon, että Kalantiin oli lähdettävä. Elsa oli rauhallinen auton takapenkillä. Bijokin otettiin matkaan varmuuden vuoksi jos reissu venyisi.

Univetissä Elsa ultrattiin. Siinä näkyi, että pennut ovat hengissä, normaalisti kehittyneitä ja pulssi normaali. Kohdunkaula oli vielä kiinni, mutta sitä manipuloitaessa supistukset alkoivat. Olimme siis vaan liian hätäisiä. Ei muutakuin kotiin odottelemaan. Eläinlääkärin mukaan synnytys alkaisi vuorokauden sisällä.

Kotona seurasimme silmä kovana tilannetta. Elsaa nukutti. Välillä se hieman petaili. Ilta hämärtyi ja tilanne jatkui hyvin rauhallisena. Itse olin hermostunut. Miksi mitään ei tapahdu? Vasta puoli kahdentoista aikaan illalla Elsa alkoi muuttua levottamaksi. Kulki edestakaisin, läähätti ja istui. Sitten poltot alkoivat. Neljästä kahdeksaan selkeää supistusta, muutama minuutti väliä ja sama toistui. Tätä jatkui puolisen tuntia ja Elsa alkoi nukkumaan. Pieni kävelylenkki ulkona sai supistukset taas alkamaan. Puoli tuntia supistelua ja Elsa oli tosi tuskaisen oloinen. Sitten se alkoi taas nuokkumaan ja keräsi voimia. Uudelleen kävelyä ulkona ja supistukset alkoivat. Tilanne ei edennyt ja kun nyrkkisääntönä pidettävä kaksi tuntia selkeistä polttojen alkamisesta oli jo täynnä, oli päädyttävä ottamaan yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin. Onneksi eläinlääkäri oli Eurassa paikalla vastaanotollaan ja lähdimme ajamaan sinne. Roudan aiheuttamat töyssyt tiessä saivat supistukset taas alkamaan.

Eläinlääkäri tutki kohdunkaulaa ja totesi, että se oli auennut, mutta siellä oli pentu jumissa. Pelkkä pennunpää tuntui. Ehkä pentu oli kuollut koska vuoto oli pahanhajuista ja vihertävänruskeaa. Keisarinleikkaus oli väistämättä edessä. Rauhoittava aine sai Elsan voimaan pahoin ja se oksensi. Eläinlääkäri valmisteli leikkaustilaa ja rauhoituksesta vetelä Elsa asetettiin leikkauspöydälle. Varsinainen nukutuslääke annettiin niin viime tipassa kuin mahdollista jotta se ei ehtisi vaikuttamaan paljoakaan pentuihin. Sitten alkoi leikkaus. Jumissa ollut pentu tuli esille ensimmäisenä. Se vaikutti kovin hengettömältä, mutta pyyhkeillä aloimme sitä kuitenkin kuivaamaan. Seuraava pentu tuli jo esille ja nyt meillä oli Jaakon kanssa molemmilla pentu kuivattavana ja hierottavana. Kolmas pentu. Kädet alkoivat loppumaan. Tuskanhiki kohosi otsalle. Nukutusaine vaikutti pentuihin kuitenkin niin, että ne olivat alkuun normaalisti syntyneisiin pentuihin verrattuna kovin elottoman oloisia. Froteepyyhkeellä hieromalla ja pentuja ilmassa suuressa kaaressa heilauttamalla ne alkoivat pikkuhiljaa virota. Neljäs pentu. Nyt piti hieroa jo kahta yhtä aikaa. Totesin, että nyt piti keskittyä kolmeen viimeiseen koska ensimmäinen oli ollut jumissa ja elottomimman oloinen. Muihin piti nyt saada eloa. Niiden hengitys rohisi limasta ja se piti saada pois. Pennnut pitäisi saada myös pysymään lämpimänä. Apua! Miten paljon kätevämmin emä hoitaisikaan nämä hommat kuin epävarma ihminen. Emästä ei ollut nyt apua. Kuinka paljon pientä pentua uskalsi hieroa ettei se menisi rikki? Vaikka keskityimme kolmeen viimeksi syntyneeseen, ensimmäinen alkoi virkoamaan ja sekin piti ottaa huomioon. Sillä tuntui olevan taistelijan luonne. Ensimmäisessä ultrassa oli näkyvät viisi pentua, mutta neljä niitä lopulta syntyi. Ultraan nyt ei ollut täysin luottamistakaan. Aikanaan Rellun ultra näytti viittä, ehkäpä kuutta pentua ja yksitoista syntyi. Tässä vaiheessa vasta tarkistin sukupuolet, kaksi urosta ja kaksi narttua.

Eläinlääkäri sai Elsan vatsaontelon huuhdeltua ja ommeltua haavat kiinni. Elsa laitettiin mukanamme tuomaan kangashäkkiin ja pennut viereen. Pari lämpimällä vedellä täytettyä limpsapulloa lämmikkeeksi. Napanuoriin laitettiin hieman herätysainetta. Nyt pennut piti saada imemään. Ensimmäiseksi syntynyt urospentu oli heti nisässä kiinni. Muutkin alkoivat pikkuhiljaa ymmärtämään nisän tarkoituksen. Elsa oli vielä umpiunessa. Mahtaa se ihmetellä, kun tuosta herää, että mitä ovat nuo pienet "rotanpoikaset" sen vieressä. Lähdimme ajamaan kotiin. Jaakko joutui takaluukkuun koska häkki ei mahtunut takapenkille. Pentuja piti kuitenkin vahtia koko ajan. Aamu oli jo valjennut. Kelloa ei ollut ehtinyt vilkaisemaankaan kertaakaan eläinlääkärille tulon jälkeen. Nyt se näytti jo seitsemää.

Kotona asetimme tokkuraisen Elsan ja pennut pentulaatikkoon. Elsa vilkaisi pentuja ja nukahti uudelleen. Kaikki pennut imivät. Koska emo oli unessa, piti pentujen takapuolia pyyhkiä vanulapulla jotta ne tekivät tarpeensa. Hetken päästä Elsakin alkoi heräilemään. Se tökki kuonollaan pentuja ja hieman nuoli niitä. Onneksi se näytti hyväksyvän pennut heti omikseen.

Me ihmiset olimme aivan pökerryksissä. Itse olin nukkunut tunnin yöllä, Jaakko ei ollenkaan. Pennut vaativat kuitenkin vahtimista. Ei muutakuin aamukahvia keittämään. Päivä oli vasta aluillaan. Onneksi oli lauantai. Jossain välissä voisi ehkä ottaa pienet nokoset. Väsytti muttei nukuttanut. Muut koirat piti lähteä käyttämään ulkona tarpeillaan.
Elsa, pennut ja Jaakon villasukkiin piilotetut kuumavesipullot


Elsa oli heti kunnolla herättyään hyvä emo. Hoiti pentuja kuin olisi sitä aiemminkin tehnyt. Ulos tarpeille ei olisi malttanut ollenkaan. Ruokakin alkoi maistua, kun ensin tarjoiltiin raakaa kanamunan keltuaista.

Harmillista, että synnytys oli noin vaikea. Syytä tähän ei varmuudella pysty sanomaan. Pentujen painot olivat samaa luokkaa kuin Elsan emän pennut silloin, kun Elsa syntyi ja nyt pari kuukautta aiemmin, kun se sai toisen pentueensa. Elsa itse syntyi aikanaan normaalisti ja ongelmitta. Polttoja oli mielestäni riittävästi. Sitä en pysty sanomaan olivatko ne riittävän kovia ponnistamaan pennun ulos. Luultavasti syynä oli synnytysteiden ahtaus. Elsaa ei kuitenkaan tulla toista kertaa enää astuttamaan. Vaikka pennuista tulisi millaisia maailmanvoittajia ja valloittajia tahansa. Tämän tapahtuman jälkeen suhtaudun entistä skeptisemmin niihin kasvattajiin, jotka päätyvät kasvattamaan rotuja, jotka eivät rakenteensa puolesta pysty koskaan synnyttämään normaalisti.

Tällä hetkellä pennut ja Elsa voivat hyvin. Elsa on erittäin rauhallinen emo, joka hoitaa pentujaan mallikelpoisesti. Pennut ovat reippaan oloisia ja pyrkivät sinnikkäästi nisälle heti herättyään.


Kommentit